Sam Moss ilmoittaa "Swimming" LP:n & jakaa otsikkokappaleen

On valokuva Sam Moss otettu useita vuosia sitten läpi monimutkainen värillinen lasinen ikkuna 170 vuotta vanha kirkko kääntyi paikan päällä Catskills. Sam on lavalla ja kehystetty kulman alaosassa ikkunan, joka on avoin kallistus.

En voi kuulla Samin musiikkia ilman, että tämä valokuva tulee mieleeni. (Tunnustan, että otin sen.) Hän on erinomainen kitaristi, vakava ja mietiskellyvä lauluntekijä, ja rohkea, joskus rohkea laulaja. Kuitenkin kaikki Samin levyt — ja ennen kaikkea hänen uusin, kaunis Swimming— ovat onnistuneet rakentamaan taitavat ja tehokkaat sävellykset tarkasti etsiville kappaleille — tutkimuksille ja kamppailuille ihmetystä ja hämmästystä, pelkoa ja epätoivoa, haurautta ja kestävyyttä — jotka pystyvät laajentumaan hyvin Sam Mossin kehyksen ulkopuolelle ilman, että hän häviää maisemaan. Hän voi antaa outoja vaikutelmaa siitä, että hän asuu levyillään etäältä, vaikka hänen esityksensä hänen sävellyksistään ovat, ilmiselvästi, keskeinen akseli, jota ne kiertävät. Sam voi — Sam tekee — laulaa "Minä pidin...", "Minä kuulin...", "Minä toivon...", "Minä yritän...", "Minä tanssin...", jne., mutta tuo minuus — laulajan-lauluntekijän tavaramerkki, josta tulee usein tylsä sen itsensä kul-de-sac -vaatimuksesta — menee hieman epämääräiseksi ja liukuu periferiaan edelleen komentaen (mutta ei vaativan) huomiota. Jos tämä näyttää epäilyttävältä hyveeltä, ajattele, miten laulaja — jopa hyvä laulaja hyvistä kappaleista — voi tulla rasittavaksi seuraksi; heidän minuutensa voi tulla liian monelle minulle.  

Mutta voin kuunnella Samin levyjä yhä uudelleen. He eivät käytä vastaanottoaan. Hän on vaatimaton ja erittäin vieraanvarainen isäntä. Olen taipuvainen syyttämään tätä ainakin osittain hänen Yankeedom-New England-syntyneelle, vaikka hän asuu nyt Virginiassa - ja erityinen, omituinen graniittireservaatti, joka tulee tuon alueen kanssa, vaikka olen myös vartiossa hänen kykyjensä nöyryyttämisestä paikkakunnallisella romantiikalla. Kuvittelen, että kuulen sen, kuten Emerson, Mossin "musiikki on kukkuloilla", mutta ne olisivat yhtä paljon Keski-Appalachiaa kuin Monadnock: runsaasti harvinaisempaa ilmaa yleensä. Joten se ei ole paikkakunnallinen, se on Sam-spesifinen.

"Swimming" kirjoitettiin kesänä Atlantin valtameren kuuluvella etäisyydellä, mutta en ole erityisen hyvä uimari, ja se ei ole ehkä yllättäen laulu, joka kertoo uimisesta. Arvelen, että se saattaa ottaa inspiraationsa keskinkertaisista uimataidoistani, mutta se on todella enemmän epätäydellinen tutkielma ristiriitojen pitämisestä itsessään. En tiedä, olenko koskaan kirjoittanut laulua, joka ilmaisee niin selvästi väitöskirjansa kertosäkeessä, mikä tekee minusta hieman epämukavaksi.

Kuten kaikki tämän albumin kappaleet, "Swimming" sai elämänsä bändin avustuksella. Tämän nauhoitussession ydinryhmä koottiin erityisesti tätä varten, ja se koostui ihmisistä, joita en ollut aiemmin soittanut musiikkia. Tuo ryhmä - Isa Burke, Sinclair Palmer ja Joe Westerlund - löysi kauniin tasapainon kärsivällisyyden ja seikkailun välillä, kun nauhoitimme nämä kappaleet livenä vähäisellä harjoittelulla. Huoneessa vallitsi syvä luottamuksen tunne, joka kulki meidän kaikkien ja Alli Rogersin ja Missy Thangs'in (äänitystiimin) välillä, jotka istuivat kaiken keskellä. Luulen, että se kuuluu. Rakastan erityisesti kelloja, jotka Joe lisäsi tähän kappaleeseen. Molly Sarlé tuli myöhemmin lisäämään hänen ainutlaatuinen äänensä (yksi lempikappaleistani maailmassa) tämän ja useiden muiden kappaleiden huipulle.